SuomeksiIn English

Hyvinkään taiteilijaseura: Neloskehältä napapiirille

07.07.2012

Galleria Napa
Jorma Eton tie 6
96100 Rovaniemi

Avoinna

ti-to klo 12-18
pe klo 11-17
la klo 12-16

Usein taiteilija joutuu valitsemaan asuinpaikkansa sen mukaan, missä on tarjolla töitä, edullinen asunto ja työtila. Näitä tarjosi Hyvinkää 1960-luvun lopulla ja Helsingistä Hyvinkäälle muuttikin perheineen joukko vastavalmistuneita taiteilijoita, jotka toimivat aikanaan aktiivisesti Hyvinkään taide-elämän vilkastuttamiseksi. Hyvinkää ei kuitenkaan sijainnut tuolloin eikä sijaitse nyt Suomen taiteen keskiössä, vaan pikemminkin sen reunamilla, ulkokehällä, vaikka kaupungilla suuret nimensä Schjerfbeckistä Salliseen ja Saariseen onkin. Tarve olla hieman kauempana keskuksista saattaa myös yhdistää hyvinkääläisiä taiteilijoita. Kauempaa näkee laajemmin.

Armas Hursti tunnetaan vaikuttavista puupiirroksistaan, joiden aiheina on usein ihmisenä olemisen vaikeus ja kärsimys. Galleria Napassa on esillä kolme teosta, joissa käsitellään niin väkivaltaa, suomalaisen miehen sielunmaisemaa kuin elämää, kuolemaa ja kuolemanjälkeistä elämää. Teoksen Pelko on voimaa, jossa väkivalta rinnastuu yhteisöllisyyteen, Hursti sanoo olevan yhden päätöistään.

Maarit Malin-Pötry veistää puukolla ja kirveellä pieniä, karun karheita puureliefejä. Hän rakentaa osista kokonaisuuksia aiheinaan ihmisen ja luonnon yhteys sekä suvun merkitys ihmisen elämässä. Viimeisimmissä töissään, kolmiulotteisissa kollaaseissa, hän on käyttänyt myös Tarot-korttien kuvakieltä. Malin-Pötry tunnetaan myös ympäristötaideteoksistaan, esim. kasvua avittavista, vettä johtavista puuränneistä ja hedelmällisyyttä hehkuvista, eliksiiriä valuttavista rinnoista.

Tiia Orivuori hyödyntää teoksissaan monenlaisia materiaaleja ja käsittelee usein naisen rooleja sekä naiseuden ja äitiyden määreitä. Galleria Napassa esillä olevat teokset ovat isoäidin pitsiliinoista ja itsevirkatuista elementeistä koottuja tarinoita. Syöpä -teos kertoo surumielisen kauniisti elämästä ja kuolemasta. Teos Maailman paras äiti on kunnianosoitus erilaisille äideille ja äitiyden monille kasvoille. Orivuoren viimeisin teos Niin kaunis on maa kuvaa Nangijalan kaltaista toista maata, joka on tämän tuolla puolen.

Reijo Puranen piirtää lyijykynällä yksityiskohtaisesti ihmishahmoja, jotka tulkitsevat Purasen ajatuksia ja tunteita. Hahmot voivat olla kauniita nuorukaisia, rujoja, groteskeja miehiä tai salaperäisiä naisia, joilla kaikilla on oma tarinansa. Teoksessa Tribal Voice Puranen on kuvannut puolialastoman, elämää nähneen oloisen miehen kotisohvallaan "sohvatauluineen" kaikkineen. "Musertava myötähäpeä, jota tunnen keski-ikäistä ja aina omasta mielestään oikeassa olevaa, ulkomaalaisvastaista, vihapuhetta harrastavaa miestä kohtaan sekä omat miehenä olemiseen liittyvät pelkoni saivat minut piirtämään miehen heikoimmalla hetkellään, haavoittuvana kotisohvalla."

Olavi Suomelan monumentaalinen piirrossarja Mitä jäljelle jää on kunnianosoitus edesmenneen isoisän elämäntyölle pienviljelijänä. Se on kuvaus sekä erään pientilan historiasta että luonnon ja ihmisen yhteydestä, ikiaikaisesta kumppanuudesta ja taistelusta. Suomelan sanoin: "Vaikka ihminen näyttääkin taidoillaan ja välineillään ottaneen yliotteen luonnosta, luonto valtaa hyvin nopeasti takaisin asumattomiksi käyneet alueet. Se vahtii ja odottaa hoidetun ja hoitamattoman rajalla. Metsänreuna lähestyy."

Anniina Vainionpään teokset ovat väripuupiirroksia, kohopainon ja monotypian yhdistelmiä. Teosten keskiössä on ihminen ja kokemus hetkellisyydestä. Silmänräpäyksessä kaikki voi muuttua – pudota tai lentää. Tarkkaan harkittu väriharmonia, selkeät väripinnat ja yksityiskohtainen kaiverrusjälki korvaavat usein Vainionpään töissä puupiirroksille tyypillisen ekspressiivisyyden. "Pyrin pelkistetyn pinnan ja monien yksityiskohtien avulla jännitteiseen ja kiinnostavaan lopputulokseen", sanoo Vainionpää.

Tiina Valkeapää työskentelee monilla kuvan rakentamisen tekniikoilla sekä kaksi- että kolmiulotteisesti. Useimmiten työn sisältö määrää materiaalin, etenkin ympäristötaiteessa, jonka parissa hän on työskennellyt viimeisen kymmenen vuoden ajan. Valkeapää käyttää teoksissaan erilaisia jäte- ja kierrätysmateriaaleja kuten keramiikka- ja muovijätettä, josta hän työstää mm. pieniä muoviveistoksia. "Teen taidetta samaan tapaan kuin laitan ruokaa – katson, mitä jääkaapista löytyy", luonnehtii Valkeapää työskentelyään.