SuomeksiIn English

Liisa Harju: Mietteitä vierauden kokemuksista

04.05.2012

Galleria Napa
Jorma Eton tie 6
96100 Rovaniemi

Avoinna

ti-to klo 12-18
pe klo 11-17
la klo 12-16

Liisa Harju on kuvannut henkilöitä, joita kohtasi Berliinin turkkilaislähtöisten asuttamissa lähiöissä. Kuvamateriaalina hän on lisäksi käyttänyt internetistä löytämiään naisten kuvia, joista hän on työskennellessään muokannut haluamansa näköisiä.

”Maalausteni naiset voisivat kuitenkin yhtä lailla asua täman päivän Suomessa ja Lapissa. Koin heidän vaatetuksensa liikkeen ja sen maalaamisen ennen kaikkea esteettisenä elämyksenä. Lapsuusaikanani Pohjois-Suomen maaseudulla iäkkäämmät naiset eivät lähteneet kylille asioimaan ilman päähuivia, joten vapaana hulmuavien hiusten peittäminen ei herättänyt eikä herätä kummastusta.”

Teemaan liittyy lisäksi siirtolaisuus - vieraalla maalla oleminen ja asuminen. ”Olen omakohtaisesti kokenut pitkäaikaisen siirtolaisuuden muuttaessani laajan muuttoaallon mukana 1960-luvun lopulla Pohjois-Suomesta Etelä-Ruotsiiin, ja sen myötä kokenut toiseuden ja irrallisuuden tunteen suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, mistä johtuen aistin vahvasti Berliinin siirtolaislähiöiden tunnelman. Työstin jokaisella siveltimenvedolla omaa mennyttä siirtolaisuuttani ja ulkopuolisuuttani - kantaväestöön kuulumisen kaipuuta.”

”Olen jokseenkin varma, että siirtolaisena oleminen jättää pysyvän irrallisuuden leiman ja tuntemuksen sen läpikäyneeseen ja kokeneeseen. Kokemusta voidaan mielestäni jossain määrin verrata jo julkisuudessa esiintuotuihin suomalaisten sotalasten kokemuksiin.”

Ruotsinsuomalaisten ääni ei ole kuulunut Suomeen, sillä vieraalla maalla he ovat poissa silmistä ja poissa mielistä. Ruotsissa he ovat hukkuneet muun väestön monimuotoisuuteen. Voidaan tietenkin kysyä, onko heitä tarpeen erotella kansanryhmänä. Luultavasti suomalaisten massamuutosta Ruotsiin on kulunut historiallisesti lyhyt aika, jotta sen vaikutukset yksittäisiin muuttajiin sekä heidän ympäristöönsä tunnistettaisiin ja sitä myöten tutkittaisiin. Tosin aivan viime aikoina eri taidemuodot ovat käsitelleet aihetta ja tuoneet sitä julkiseen keskusteluun.

”Omalta siirtolaisajaltani muistan varsinkin naishenkilöt, joita tapasin lapsineen ainoastaan pyykkituvissa ja ruokakaupoissa - en niinkään työpaikoilla. Heidän integroitumisensa yhteiskuntaan tapahtuu hitaammin kuin koululaisilla ja miehillä, jotka työskentelevät kotien ulkopuolella. Saksassa kohtaamani turkkilaisnaiset palauttivat mieleeni kokemuksen siirtolaisuudesta.”