SuomeksiIn English

Maija Holma

04.01.2014

Galleria Napa
Kairatie 3
96100 Rovaniemi

Avoinna
ti-to klo 12-18
pe klo 11-17
la klo 12-16

Maija Holma

KÖRPER/STANDARD

Käytän valokuvateosteni pohjamateriaalina kierrätysmateriaalia; aikaisemmin vaneria ja betonia, nyttemmin enemmän paperia ja muovia. Kuva-aiheet tulevat luonnon ja kulttuurin rajapinnoilta, rakenteilla olevasta tai jo rappeutuvasta rakennetusta ympäristöstä. Kierrätetty polypropeeni saa seurakseen rehevää puistoluontoa, jätepaperi kohtaa arkkitehtuurin.

Balladi standardista 

Sarjassa Balladi standardista pohjamateriaali on kertaalleen tai useaan kertaan käytetty A4-arkki, joka on jollain tavoin viallinen ja menossa sen vuoksi paperinkeräykseen: esimerkiksi kertaalleen tulostettu paperi on haluttu käyttää uudelleen, mutta uusi teksti onkin sattunut tulostumaan samalle puolelle kuin vanha. Mukana on myös elämän kerrostumista esiin nousseita, käsittämättömiä hieroglyfejä sisältäviä, muistilappuina toimineita arkkeja. Nämä elämän eri aloilta nousevaa moninaista informaatiota sisältävät arkit saavat seurakseen kuva-aineksen. Kyseessä on kunnianosoitus A4-standardille ja elämälle, jonka eri ilmenemismuodot tallentuvat, siirtyvät ja saavuttavat vastaanottajansa standardin kautta.

Körper

Tässä sarjassa olen tutkinut mahdollisuuksia jätemuovin käyttöön valokuvan pohjamateriaalina. Parhaiten siihen soveltuu polypropeeni, jota yleisimmin käytetään jauhelihan pakkaamiseen. Se on ikään kuin materiaalisen maailmamme pohjasakkaa. Sitä käytetään paljon, vaikka kenestäkään ei ole mukavaa ostaa ruokaansa pakkauksessa, joka on niin massiivinen jäte-erä. Lisäksi mieleen tulee tietenkin lihateollisuuteen liittyvät kysymykset.

Olen sulattanut polypropeenista erimuotoisia kappaleita, tavoitellen muodon epämääräisyyttä.. Kuvasto on niin ikään sommittelematonta ja määrittelemätöntä, kuvan rajojen yli jatkuvaa saksalaista puskaluontoa, ja haipuu joissakin teoksissa ei-esittävyyden puolelle. Ainakin yhdessä teoksessa esittävä aines tulee pohjamateriaalin muodosta. Olen nimennyt teokset jokseenkin kieli poskessa nojautuen saksalaiseen poeettiseen mielialaan Clemens Brentanon, Rainer Maria Rilken ja Einstürzende Neubautenin siivittämänä. Nämä aineenkappaleet ovat osa maailman ruumista, kuten mekin.

Matto etsii kotia

Olen löytänyt teoksen materiaalina toimivat hylkytavarat – erilaiset muovin- ja nahankappaleet, narunpätkät, hiussoljet, sytkärit, kynsiharjat, puikkarit ja tunnistamattomat esineet – Atlantin valtameren rannalta Galiciasta keväällä 2006. Matto on matkustanut ympäri Eurooppaa, levittäytyen eri paikkoihin, viime aikoina myös museoihin ja gallerioihin, joissa on ollut esillä myös sen matkasta kertovia dokumenttikuvia.

Matto on surkuhupaisa matkalainen joka ei ole oikein tervetullut minnekään. Sen osat ovat maailman hyljeksityintä ainesta: jätettä, rikkinäisiä tavaroita väärässä paikassa, saastetta, kapineita jotka eivät kuulu oikeastaan minnekään. Globaalissa aineenvaihdunnassa olemme yhtä niiden kanssa.

Materialismi yhteiskunnassamme on itse asiassa materiaalisen maailman halveksuntaa. Heitämme tavaroita pois, tuotamme huonolaatuista tavaraa poisheitettäväksi. Halveksimme ympäristöä sotkemalla sen aineilla jotka eivät sinne kuulu. Olemme keksineet käänteisen alkemian: teemme saastaa puhtaista, luonnollisista, vilpittömistä aineksista. Materialismi voisi tarkoittaa myös jokaisen pienenkin aineenpalasen arvostamista ja tietoa siitä mihin sitä voi viisaimmin käyttää. 

Suhtaudun aineellisten kappaleiden maalliseen vaellukseen lähes uskonnollisella hartaudella. Teen valintoja työssäni ennen kaikkea esteettisin perustein, mutta estetiikkaan kietoutuu myös aineellisen kappaleen historia ja sen vaelluksen nykyinen hetki. Valokuvaaminen on todistajana olemista, ja haluan teosteni todistavan maailman todellisuudesta myös aineensa kautta.