SuomeksiIn English

Veera Pitkänen & Noora Ylipieti

04.02.2017

Galleria Kellokas
Ylläs
Tunturintie 54
Äkäslompolo 

Avoinna luontokeskus Kellokkaan aukioloaikoina:
4.2 kello 9-16
6.2-12.2 ma-pe 9-16
13.2-22.3 ma-su 9-18 

Avajaiset perjantaina 3.2 kello 16-19. Tervetuloa!

Tarinoita myyttisestä lintukodosta, Tales from Ultima Thule

Kansanperinteen mukaan Lintukoto on maailman reunalla oleva paikka, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Ihmissielut ja muuttolinnut vaelsivat Lintukotoon linnunrataa seuraten. Koska Lintukotoon saattoi löytää myös kulkemalla taivaanrannan reunan ali, voidaan sen todeta olevan pikemminkin fyysisestä maailmasta irti oleva, myyttinen paikka, kuin aktuaalinen lokaatio. 

Myös Ultima Thule - äärimmäinen pohjoinen, viittaa kartoittamattomaan, ihmistuntemuksen ulkopuolella olevaan alueeseen. Ultima Thuleen on liitetty uskomuksia fantastisista olennoista ja käsittämättömästä toisenkaltaisuudesta. Lintukoto ja Ultima Thule ovat ihmisen arkiymmärryksen ulkopuolelle sijoittuvia, utopiaksi muodostuvia mysteereitä. Vaikka myyttisyys on ns. harmaalla alueella, ei se ole "harmaa" käsite. 

Onko nykyihmiselle tyypillinen juurettomuuden tunne ja sisäisen rauhattomuuden kokemus seurausta myyttisyyteen, ihmeisiin ja mysteereihin uskomisen menettämisestä ja ajattelun kapea-alaistumisesta? Kuinka hyväksi ihmiselle lopulta on pystyä toteuttamaan sisäistä kontrollintarvettaan vai hyötyisimmekö enemmän jos palaisimme sukulaisuuden kokemukseen luonnon ja eläinten kanssa? Miksi jokin paikka tuntuu vieraalta? Miksi tarvitsemme eskapismia? Miksi olemme kadottaneet mielenkiintomme Lintukodon ja Ultima Thulen kaltaisiin, tarunomaisiin todellisuuden ja käsittämättömän rajapintoihin?

Näyttely "Tarinoita myyttisestä lintukodosta, Tales from Ultima Thule" reflektoi subjektiivisen kokemuksen kautta juurettomuuden ja kaukokaipuun tunteita. Neukkukuutiot, Alepat, palloiluhallit, lämmitetyt katukivetykset ja valosaaste ovat ihmisen rakentama paradoksi, jonka elämää helpottava tarkoitus ei luo aitoa onnea. Kun tavoitellaan utopiaa, niin todellisuudessa loitonnutaan siitä. Näistä havainnoista muodostuu "Tarinoita myyttisestä lintukodosta, Tales from Ultima Thule". 

Veera Pitkänen (s. 1984) on espoolainen kuvataiteilija. Pitkänen työstää pääasiallisesti kaksiulotteista pintaa. Hänen pääasialliset materiaalinsa ovat tussi ja kollaasi. Taiteilija on osallistunut mm. Mäntän kuvataideviikkojen ohjelmaan, "Matka"-näyttelyssä yhdessä Kalervo Palsan teosten kanssa Kulttuurikeskus Hanasaaressa sekä Art of Baswareen vuonna 2013. Pitkänen on kuvittanut useita teoksia mm. "Eddan jumalrunot, 2016" (suomentanut Aale Tynni) ja hän on saanut mm. Sorjosen säätiön stipendin ja Espoon kaupungin taiteilija-apurahan. Pitkänen toimii Galleria Espoonsillan galleristina. 

Noora Ylipieti (s. 1981) on espoolainen AMK-kuvataiteilija, Taiteen maisteri ja Taidemaalariliiton jäsen. Ylipietin taiteellinen työskentely tapahtuu maalauksen parissa, monia maalausmenetelmiä käyttäen. Taiteilija on osallistunut mm. "Aukeama"-näyttelyyn Lahden taidemuseossa ja Kaapelitehtaalla, Pyhäniemi 2013-kuvataidenäyttelyyn sekä Art of Baswareen vuonna 2011. Ylipieti on saanut mm. Espoon kaupungin taiteilija-apurahan sekä Saskia ry:n taiteilijastipendin. Ylipieti on Espoon Kuvataiteilijat ry:n näyttelytoimikunnan jäsen vuonna 2017. 

Pitkäsen ja Ylipietin sukujuuret ovat Kittilässä ja Enontekiöllä. 

Teostiedot: Veera Pitkänen, "Karhu  / Bear", tussi, 2014. Yksityisomistuksessa.

Taiteilijoiden yhteystiedot: vpitkane(at)gmail.com, www.veerapitkanen.com
noora(at)nooraylipieti.com, www.nooraylipieti.com