SuomeksiIn English

Paula Suominen

01.11.2017

Korundi
Lapinkävijäntie 4
96100 Rovaniemi
Avoinna ti-ke ja la-su 11-18, to 11-20

Paula Suominen asuu ja työskentelee Posiolla. Hän on viimeisinä vuosina työskennellyt perinteisen kuvataiteen ohella julkisen taiteen parissa ja tehnyt useita muraaleita ja ulkomosaiikkeja Pohjois-Suomessa. Vuonna 2017 hän suunnitteli ja maalasi Arctic Waters -muraalin Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle.

Suominen esittelee yhden suurikokoisen hiilipiirustuksen, johon seuraava tarina löyhästi liittyy:

UNI

Vanharouva loikoilee kosken partaalla Kiutakönkäällä. Äkkiä maisema nousee pystyyn ja putoukset kasvavat entisestään. Vanharouva muistaa kiinalaisen maisemamaalarin kertoneen kokevansa luonnon ja maisemat, maiseman sisältä käsin. – Koskella leijuu mystinen aamusumu. Vähitellen maisemasta alkaa erottua joen rantaa ja ystäviä vuosikymmenien takaa. Ollaan piknikillä, mutta figuurit seurustelevat lähinnä maiseman kanssa.  Välillä ne katoavat kokonaan sumun taakse.

Sitten alkaa tapahtua. Rinnesuot muuttuvat upottaviksi keidassoiden värittämiksi rämeiksi. Suolla kulkenut valkoinen peura on muuttunut lapinlehmäksi, sen pää on pilvessä ja kaulassa on munakello; se on vaarassa upota suohon, ja se laatii nyt viimeiset uhanalaiset unelmansa. Piknik liukuu vääjäämättä kohti kaaosta. Vanharouva ei enää tiedä, mitä otusta tai lajia se edustaa, ja runoilijan kynä on vaihtunut kuksaan.

Vanharouva tahtoisi sulautua maisemaan ja poistua ristiriitojen runtelemalta rannalta, mutta sen on kannettava äitinsä taakkaa. On tehtävä traumaattinen valinta kielteisen elämänasenteen ja elämän kauneuden välillä. Vanharouva ei halua enää valita äitinsä ehdoilla. Se on piirtänyt äitinsä käsiä vuosien ajan, vaikka äiti on jo pitkään elänyt muistinsa menettäneenä ja odottanut Kristuksen paluuta. Mutta se ei tullut hakemaan omiaan hyvän sään aikana, niinpä piti kohdata iloton vanhuus ja kadottaa hymy.

Kosketan suon pintaa ja muistan, miten lapsena karkasin suolle ja ihastuin sen kasvustoihin ja tuoksuun. Kosketan sitä unessakin ja se rauhoittaa. Suo on pehmeä ja sen kosketus tuntuu hyvältä. Juuri kosketus jää jäljelle, kun kaikki muu elämässä katoaa.

Hiipuneen äitini käsien kosketus ja käsien piirtyminen paperille ovat muuttaneet vähitellen todellisuuden toiseksi. Hiilen rahina tahdittaa osien vaihtumista. Olen valveen ja unen rajamailla. Juuri ennen heräämistäni sumusta tulee esiin 1600-luvun hollantilainen maalaus, asetelma. Kurkotan vielä kohti flaamilaista maalausta. Sen runsaudessa hehkuu nautinto, tunnelmaa varjostavat viittaukset turmioon. Onnekseni herään asetelman ihaniin ensitunnelmiin ja vältän painajaisen.

 

Teostiedot: Uni. Hiilipiirustus paperille, 2017. (Kuva: Kaisa Sirén.)

Taiteilijan yhteystiedot: 040 763 4742 | ph.suominen(at)gmail.com | www.paulasuominen.fi